OMUTE: Hannun ja Kertun tarina 2022

Petra Hämäläinen Miss Suomi 2022 -voittaja

Taidelukion kevään 2015 ylioppilas Petra Hämäläinen on voittanut Miss Suomi 2022 -kilpailun 17.9.2022.

Taidelukio osallistuu Petran ideoimana hyväntekeväisyystapahtumaan 12.11.2022 Kulttuurikellarilla.

Lämpimät onnittelut koko Taikkarin väeltä Petralle.

Kuva Seppo samuli: [https://www.ita-savo.fi/paikalliset/5352227] (haettu 19.9.2022)

GALLERIA ETEINEN:

Mustan Pässin lakitus

kuvataiteen dukaattipalkinto 2022 Ian Laitiselle!

Dukaattipalkinnon valitsija Sini Kosonen (kuvataiteilja AMK):

”Astuessani sisään Galleria Eteiseen kiinnitin heti huomioni tähän tilataideteokseen. Se kiipeää seinältä ilmaan, painovoimaa uhmaten. Teos ilmentää tekijänsä rikasta mielikuvitusta, teknistä taituruutta sekä kykyä luovaan ajatteluun ja materiaalin käyttöön. Portfolio tukee kokonaisuutta kauniisti piirretyillä luonnoksillaan ja tekstit avaavat taiteilijan tekoprosessia. Valitsen tämän vuoden dukaattipalkinnon saajaksi Ian Laitisen.

Teoksen ripustus on hyvin dynaaminen ja kuitenkin tasapainoinen. Seinällä on ruskeasta aaltopahvista rakennettu kolmiulotteinen pienoiskaupunki, ilmassa leijuvat niin ikään pahviset laivat. Kaupungin paperiset asukkaat toimittavat arkeaan mm. teatterissa ja koulussa, leijuvasta veneestä myydään lentokalaa. Niin yksinkertaista kuin materiaali onkin, Laitinen käsittelee sitä hyvin monipuolisesti ja kekseliäästi. Repimällä ja leikkaamalla, käyttämällä aaltopahvin vuoroin sileää, vuoroin aaltoilevaa puolta hän saa luotua erilaisia struktuureja, kuten talojen aaltopeltikattoja. Portfoliossaan Laitinen kertoo sarjakuvien ja animaatioelokuvien vaikutuksesta töihinsä. Tämä näkyy teoksen estetiikassa, kuitenkaan häiritsemättä Laitisen omaa ilmaisua.

Taiteilijan arkinen materiaalivalinta ilahduttaa muutenkin kuin visuaalisena elementtinä. Elämme hyvin kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, hamuamme halpaa tavaraa, jota kuskataan toiselta puolelta maailmaa. Aaltopahvi nähdään yleensä pahvilaatikon muodossa, säilyttämässä tavaraa, lopulta rutattuna keräysastiassa, roskana. Laitinen ylevöittää saman materiaalin muuntamalla sen mielikuvitukselliseksi taideteokseksi. Tämä herättää pohtimaan oppisimmeko suhtautumaan arvostavammin tuottamaamme ja kuluttamaamme tavaraan niin, etteivät ne muuttuisikaan roskiksi.Teoksesta muistuu myös mieleen lapsuuden leikit, joissa pahvilaatikosta muotoutui milloin auto, nukkekoti tai hevostalli. Taiteilijan tärkeimpiä kykyjä onkin jatkaa leikkimistä ja ajatella laatikon ulkopuolelta.Portfoliossaan Laitinen kirjoittaa haluavansa aiheuttaa katsojassa ”vau”-reaktion ja siinä hän onnistuu. Pahvikaupunki on oma maaginen maailmansa, joka herättää halun nähdä enemmän. Uskon, että Ian Laitisella on lahjakkuutta ja taitoa jatkaa taiteen parissa niin halutessaan.”